torstai 7. tammikuuta 2010

Koko 46

Mutta se ihminen tässä maailmassa jonka pitäisi olla tukemassa mua, ajattelee että mä olen niin läski etten tule koskaan enää mahtumaan siihen kokoon.

5 päivää ja mä olen jo -2,7 kiloa. Mä näytän vielä että musta tulee laiha. Ja sitäkin laihempi. Sittenpähän näkevät.

tiistai 5. tammikuuta 2010

Outoa

Kaksi vuotta sitten pro-ana sivujen ja anoreksia blogien lukeminen ei tuottanut mitään muita tunteita kuin että "tuohon on pakko päästä!". Nyt olen yrittänyt tsempata itseni laihduttamaan (ja onnistunutkin) ja olen tehnyt tutustumiskierrosta samoihin sivustoihin. Ikävä kyllä tuntuu siltä että kaikki "hyvät" blogit ovat menneet menojaan ja blogistania (ainakin anoreksia puoli siitä) on täynnä 15-vuotiaita normaali vartaloisia tai jopa laihoja tyttöjä dieeteillä, asia joka sai mut ennen tuntemaan myötäntuntoa, nykyään se saa mut näkemään punaista.

Eli outoa, kun itse on tottunut ihan päinvastaiseen.

Ei 15 vuotiaana saa/kannata laihduttaa, silloin kasvetaan vielä eikä ole mitään tietoa miltä näyttää aikuisena. Toisaalta mun mielestäni jos ihminen on ihan normaali painoinen tai jopa alipainoine niin silloin varsinkaan ei kannata lähteä dieetille, oli minkä ikäinen tahansa. Voidaan tietysti olla montaa mieltä onko mulla lupaa puhua tästä asiasta kun ottaa huomioon että minäkin haluan olla laiha, jopa alipainoisen laiha. Tosin mulla sitä elopainoa on ihan tarpeeksi vaikka koko kylälliselle alipainoisia ihmisiä.

Pitihän mulla jossain täällä olla pointtikin...

lauantai 2. tammikuuta 2010

Allekirjoittanut aikoo tehdä jotain todella typerää...

Nimittäin ottaa yhteyttä exäänsä. Jota satutti todella pahasti päälle vuosi sitten. Jonka on kironnut suohon siitä lähtien. Joka on asunut uuden kumppanin kanssa jo viime talvesta lähtien.

Mä haluaisin vaan tietää mitä se on tehnyt tän ajan. Mitä sille kuuluu. Tai oikeastaan en halua. Haluan vaan tietää että se on ajatellut mua niinkuin mä olen ajatellut sitä. Haluan kuulla että se haluaa mut takaisin. Mutta mä en välttämättä halua sitä takaisin. Enkö olekin ärsyttävän itsekeskeinen?

Haluan sen yhden kesän takaisin. Sen kun kaikki oli hyvin. Mulla oli tyttöystävä. Oli töitä. Oli rahaa. Mulla oli hauskaa. Haluan sen takaisin.

Ja minkä takia mun on pakko kääntää veistä haavassa ja mennä vakoilemaan entiseni galleria-sivua kun tiedän että se johtaa vain pahaan oloon ja über-ahdistukseen?