Aarrggh!!

Olenko ainut tässä maailmassa, joka oikeasti vihaa joulua? Rahan tuhlaamista lahjoihin, joita pahimmassa tapauksessa ei käytetä kertaakaan. Joululauluja, jotka alkavat soimaan loka-marraskuussa joka putiikissa. Kaupungin jouluvalaistusta, joka vaikuttaa täydelliseltä energiantuhlaukselta. Ja mitä lähemmäs joulua tullaan, sitä tukkoisemmiksi kaupat käyvät. Kiireisiä ihmisiä kiireisillä viime hetken lahjaostoksillaan. Lapsia, jotka huutavat kurkkunsa käheiksi ja äitejä ja isiä jotka tönivat muita asiakkaita kun ne lastenvaunut ja omat ostokset on muka muita tärkeämpiä.

Ärh. Ja tänäkin jouluna todennäköisesti löydän itseni itkemässä hysteerisesti jonkun valitun huoneen lattialla, niin kutsuttu perheeni toisessa huoneessa täydellisen tietämättöminä tapahtuvasta.

Yllätyksiä

Tapanani ei ole kierrellä ja kaarrella, vaan mennä suoraan asiaan, jos jotain sanottavaa on. Sitä sanottavaa ei vähään aikaan ollut, mutta nyt sitä on, yhden yllätyksen muodossa.

Löysin nimittäin jo pitkään kadonneeksi ja menetetyksi löydetyn libidoni vähän aikaa sitten. Ei, en aio kertoa sen tarkemmin asiasta, muuten kuin että tulevaisuuteni seurustelurintamalla alkaa vähitellen näyttää paljon valoisammalta kuin miltä se näytti vielä muutamia viikkoja sitten.

Parisuhderintamaa valoittaen mainittakoon, että joko tässä maassa on enemmän alistuvia herrasmiehiä kuin normijamppoja (ei sillä että mä valittaisin vaikka asia olisikin näin) tai sitten miehiin on iskenyt joku outo parittautumisvimma näin joulun alla. 6 viestiä 6 päivässä. Tää on jo aika hyvin.